Aura Salla Rohkeasti eurooppalainen, ylpeästi suomalainen. #aurasalla2014 #eurovaalit #kokoomus

Euroopan historiallinen tulevaisuus

Euroopan komissio ennusti vielä tämän vuoden keväällä koko unionin alueen talouskasvun nousevan ensi vuonna uudelle prosenttiluvulle. Ulkoiset uhat kasvulle nähtiin talousennusteessa suurempina kuin sisäiset. Toisin kävi. Britannian kansanäänestys EU-jäsenyydestä näyttää muodostuvan käänteentekeväksi kansanvallan voimannäytöksi myös Euroopan kipeästi kaipaaman kasvun osalta.

Harva britti äänesti unionin talousaluetta- ja sisämarkkinoita vastaan, mutta rusinoita ei voi poimia pullasta. Puolenmiljardin kuluttajan sisämarkkinat Euroopassa ei synny ilman laajaa kokoonpanoa, erilaisine haasteineen ja vahvuuksineen varustettuja, kansallisvaltioita. Vaikka Britannia ei kuulukaan euroalueeseen, ovat EU:n sisämarkkinat ja talousalue niin tiivis vyyhti, että nykytilanteen purkaminen ei käy kädenkäänteessä ja kerrannaisvaikutukset voivat vielä pitkälläkin aikavälillä merkitä kivistä tietä Euroopan talouskasvulle.

Tämä on sääli monesta syystä, eikä vähiten siksi, että hakeutumalla irti unionista jäsenmaa ei ainoastaan menetä 500 miljoonan ihmisen kotimarkkinoita, mutta käyttää huomattavan määrän aikaa istumalla neuvottelupöydissä kauppakumppaneidensa kanssa solmien uudet sopimukset jokaisen kanssa erikseen. Eikä tässä vielä kaikki. Tavaroiden ja hyödykkeiden tulleitta liikkuminen sekä ihmisten vapaa liikkuvuus eivät enää ole itsestäänselvyyksiä. Tuntuu kuin tulevaisuutta kirjoitettaisiin uudestaan suoraan historian kirjoista.

EU:n sisämarkkinoista puhutaan paljon, eikä turhaan. Ainoastaan 15 prosenttia kuluttajista Euroopassa tekee verkko-ostoksia toisesta EU-maasta ja vain 7 prosenttia pk-yrityksistä myy tuotteitaan kotimaansa ulkopuolelle. Jokainen varmasti ymmärtää, että on järkevää rakentaa unionille yhteiset digitaaliset sisämarkkinat, ilman 28 erilaista arvonlisäverojärjestelmää, jotta yritykset pääsevät helposti laajemmille markkinoille ja me kuluttajina hyödymme terveestä markkinataloudesta.

Toinen hyvä esimerkki on unionin energiasektori. Yli puolet unionin kuluttamasta energiasta tulee EU:n rajojen ulkopuolelta. Maksamme tuodusta energiasta vuosittain noin 400 miljardia euroa. Eikä kyse ole pelkästään kustannuksista, sillä olemme harvinaisen riippuvaisia esimerkiksi kaasun tuonnista Venäjältä ja näin kärsimme nahoissamme kaikki tähän mahdollisesti liittyvät häiriöt. Eurooppalainen energiainfrastruktuuri alkaa myös olla parhaat päivänsä nähnyttä ja heikosti eri maiden kesken linkittynyttä. Jokaisen maan puuhaillessa oman energiaverkkonsa kanssa ylimääräisiä kustannuksia syntyy. Jos energiamarkkinat olisivat yhteiset koko unionin alueella, meillä kuluttajilla olisi enemmän valinnanvaraa ja huokeammat tukkuhinnat, jotka ovat tällä hetkellä 30 prosenttia korkeammat kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Kaasun hinta on peräti 100 prosenttia korkeampi kuin Atlantin takana.

Halpa öljy, matalat korot ja rahoituksen saatavuus ovat tukeneet talouskasvua Euroopassa, vaikka maailmantalouden epävarmuus, heikko globaali kauppa ja Kiinan talouskasvun hidastuminen ovat asettaneet kapuloita rattaisiin. Siitä huolimatta, että Euroopassa vallitsee tällä hetkellä selvä hämmennyksen tila, on tunnelma varsinkin nuorten sukupolvien keskuudessa selvästi virittäytymässä yhä enemmän yhtenäisen Euroopan kannatuskuoron riveihin.

Vaihtovuotensa toisessa Euroopan maassa viettänyt – miljoonan Erasmus-vauvan – sukupolvi, haluaa tulevaisuudessakin valita työmahdollisuutensa yhden maan sijaan 28 jäsenmaasta sekä tarjota lapsilleen kansainvälisen ja avoimen kasvuympäristön. Meille EU on koti ja todellisuus, ei ulkoinen uhka ja erillisyys.

Kehottaisin kuuntelemaan tarkasti unioniin kasvaneiden ja siihen syntyneiden – nyt jo kolmannella vuosikymmenellä elävien – lasten ja nuorten ääntä. Tämä on se joukko, jolle unioni huomisen hyvinvointia tämän päivän ratkaisuilla rakentaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Puolenmiljardin kuluttajan sisämarkkinat Euroopassa ei synny ilman laajaa kokoonpanoa, erilaisine haasteineen ja vahvuuksineen varustettuja, kansallisvaltioita."

Keskittykää vapaakauppaan ja unohtakaa integraatio, näin tehden varmaan brititkin olisivat vielä EU:ssa. Energiaan EU:n ei kannata sotkeutua, ei siellä ymmärretä kuin uusiutuvia ja päästömaksuja, nämä vievät Euroopan talouden kuralle. Kansallisvaltioissa on Euroopan vahvuus.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Miten nuo ymmärtämättömät britit pärjäsivätkään ennen EU:ta? Eivät mitenkään?

Jos kaikissa EU:n jäsenmaissa pidettäisiin samanaikaisesti kansanäänestys unioniin kuulumisesta, voisi EU:n haudalle heittää kevyet mulla.

Käyttäjän markolilja kuva
Marko Lilja

Ei ihan näinkään. Eniten huolissaan Brexitistä ollaan itä-euroopan maissa esim. puolassa joka tulee saamaan lähivuosien aikan 20 miljardia EU:n kassasta. Kreikka ja muut käsi ojossa olevat maat toivovat tietenkin, että suomi ja muut netto(kärsijät)maksajat pysyvät osana EU:ta jotta niitä voidaan maksimaalisesti lypsää.

Jos joku ihmettelee mihin h...tiin meidän ja brittien maksamat nettomaksut menevät niin vastaus löytyy euron per kilo maksavista puolalaisista omenoista k-kaupan hyllyllä.

Integroidussa maatalouspolitiikassa ja muussakaan integraatiossa ei ole Suomen kannalta mitään hyvää.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

500 miljoonan ihmisen sisämarkkinat on kuluttajalle jees. Minä voin täältä Suomesta tilata volyymilla halvennettua kamaa isoista maista. Suomelle se toki ei ole jees, sillä Suomen nyrkkipajoissa hinnat ovat selkeästi korkeampia.

Mutta aika vaikea keksiä kuka olisi vapaata kaupankäyntiä vastaan noin muuten.

Unioni ei rakenna lapsillemme minkäänlaista hyvinvointia. Me olemme 2 sukupolvea jo velkaannuttaneet, kolmatta menossa. Jos he eivät sitä tajua, he ovat idiootteja.

No, kun ei ole työtä, ei tulonsiirtoja tai eläkkeitä, niin varmasti muistavat kiittää meitä. Tai no, en itsekään odottele penniäkään eläkkeitä.

Käyttäjän IiroKoppinen kuva
Iiro Koppinen

Finanssi-, pakolais-, "demokratiavaje-", vähemmistö/separatismi-, turvallisuus(Natopyörittely)- ym kriisit olisi vältetty jo alun alkaen runsaammalla federalismilla ja säännöistä kiinni pitämällä. Johnsonit, Faraget, LePenit ym helppohintaiset the Sunin lukijat ja irvailijat tekevät suurta vahinkoa. Talvi- ja jatkosodan rintamalla taistellut isäni totesi vuonna 1995 helpotuksesta huoahtaen: "tämän takia kannatti taistella. Toivottavasti emme enää koskaan jää yksin!"

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Keskusjohteinen euroopan neuvostoliitto, joka luo itse omat kriisinsä ja työllistää lähinnä itteään.

Kuka ihan aidosti uskoo, että se toimisi. Vapaakauppa ja vaikkapa yhtenäinen kulutusverokäytäntä on ihan yes ja voisi toimiakkin. Yhteisvastullinen finanssipolitiikka eiluo muuta kuin ristiriitoja. No sehän tässä taas on edessä ja rysselissä mietitään kuka on yhteisvastuullisempi kuin toinen.

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson

Matteo Renzi Italiassa ainakin toivoo nyt että kaikki olisivat hyvin yhteisvastuullisia kun Italian pankit ruvetaan pääomittamaan.

Käyttäjän Timo-PekkaMustakallio kuva
Timo-Pekka Mustakallio

Kirjoittaja erehtyy. Tory-johtaja May vahvisti vakaan aikeensa johtaa Iso-Britannia ulos EU:sta - eli EU28:n sijaan pitäisi jo nyt puhua EU27:sta (and counting down).

Hyvinvointinuoret opiskelevat, viettävät jopa lukukauden tai parikin ulkomaisissa korkeakouluissa tai yliopistoissa, mutta ikäluokissa enemmistöllä nuorista ei käytännössä ole tällaista mahdollisuutta. TÄMÄ enemmistö ei äänestänyt Iso-Britanniassa lainkaan, tai enintään laiskasti. Turha kitistä ja syyllistää, jos jää demokraattiseen vähemmistöön. Moni "vanhus" taas muistelee vaikkapa 1980-luvun romanttis-idealistista, hitusen vasemmistolaista Eurooppaa, missä oli toki vikansa, mutta mikä ei ollut vielä muuttunut tympeän muoviseksi poroporvarilliseksi idylliksi. Tätä vanhaa henkeä Euroopassa ei tosiaan ole ollut enää aikoihin, ja hyvin moni kaipaa sitä hyvästä syystä takaisin: oli esimerkiksi vielä rakkaudella hoidettuja eläviä kukkaistutuksia... kun nykyisin niiden tilalla on lähinnä Kiinasta halvalla hankittuja muovikukkakoristeita, guttaperchaa.

Euroopan yhteisö on saanut paljon hyvää aikaan - mutta nykyinen poliittinen unioni on monilla tavoin viallinen, ja Brexit-tuloksen jälkeisen neuvottomuuden valossa sen johto on kyvytön estämään unionin pirstaloitumista. Brexit-neuvottelut luovat mallia muidenkin nykyisten jäsenmaiden itsenäistyä jälleen, eli siinä mielessä uraa uurtavia: nyt onkin kysymys yrittääkö EU-johto väkisin pitää unionia kasassa sen järjestelemättömään loppuun asti - vai ohjaako se vapaaehtoisesti ja hallitusti Euroopan yhteisön paluuta talousyhteisöksi ilman vaikeuksia aiheuttanutta poliittista komponenttia? Kumpi on tärkeämpää: yritys keskittää valtaa Brysseliin, mikä ajaa Euroopan hajalleen - vaiko Euroopan maiden jonkinlaisen yhteisön kasassa pitäminen, mikä jättäisi mahdollisuuden aikanaan integroitusa EU 2.0:aan?

Nykyinen EU ei ole pelastettavissa. Kuten kirjoittaja oivaltaa sen välttämätön laaja uudistaminen olisi vuosien työ. EU:lla ei kuitenkaan ole näitä vuosia. Se ei voi todellisuudessa toimia edes väliaikaisena tynkä-EU:na ylivertaisen vahvan Saksan ympäri kerättynä: sukupolvien aikaiset kipupisteet tietäisivät sellaisen unionin jäävän hyvin lyhytikäiseksi. Hieman vähemmän idealismia, hieman enemmän todellisen arki-Euroopan tuntemusta, ja kirjoittaja oivaltanee kiireellisen tarpeen EU:n ottaa edellä kuvatut nopeat askeleet taaksepäin, pois kuilunsa reunalta. Kriisihän tästä syntyy joka tapauksessa, mutta unionin järjestelemätön mullistus vasta jättikriisin aiheuttaisikin.

EU 2.0 voisi olla rakenteeltaan uuden vuosituhannen kuva esimerkiksi suoran demokratian osalta, ja sen päätösjumi (mikä on eräs kriisiytymisen juurisyy) voitaisiin korjata. Luontevaa olisi myös usean askelman yhdentymismalli, missä vähemmän kehittyneet, tai vähempään liittoutumiseen tyytyväiset nykyiset EU-maat (juuri Iso-Britannia) jäisivät itsenäisinä talousliiton jäseniksi, tai saavuttaisivat väliaskelman integroitumisessa, kun taas liittovaltiojäsenyys olisi kansanäänestyksen takana (Churchill-periaatteen mukaan, eli "Eurooppa yhdentyy sen kansalaisten vapaasta tahdosta"). Ajatukseni rinnastuu arkiseen rakentamisen maailmaan: on yksinkertaisempaa, nopeampaa ja halvempaa purkaa vanha rakennelma ja rakentaa kokonaan uusi, ajanmukainen - kuin yrittää korjata vanhaa röttelöä.

Komissiolla pitäisi syyskuussa 2016 olla esittää Junckerin lupailema reformiohjelma. Mielestäni sen pitäisi olla yllä hahmotellun kaltaisesti radikaali, jotta jäsenmaiden kansalaisten luottamus ja halu yrittää vielä yhdessä palaisi. Jos taas syyskuussa tulee pöydälle vanha loru "alati tiivistyvästä liitosta" on varmaa, että exit-hankkeet käynnistyvät (esimerkiksi Marine Le Pen`in todennäköinen valinta Ranskan presidentiksi 2017, mikä tarkoittaa "Frexit":iä). Asioita ei pidä päästää siihen pisteeseen, sillä kertaalleen hajoamaan päästettyä yhteisöä ei saada kerättyä uudelleen kasaan kenties vuosikymmeniin.

Toimituksen poiminnat